Juhlavuoden 2017 juttusarja osa 11: Juha Myllyaho – Talkoita isolla Ajax-sydämellä.

Oletko arvon lukija miettinyt, kuka on ollut kääntämässä palloiluhallin aitaa, jotta saat autosi varmasti parkkiin hallin pihaan? Entä oletko miettinyt, kuka järjestää talkoot palloiluhallin tekonurmen korjaamiseksi? Kuka on puolestaan korjannut kioskikontin katon? Kuka ihme on sopinut OSAOn kanssa Sarkkirannan yu-stadionin jalkapallokentän pidentämisestä? Kuka on järjestänyt jalkapallokoululaisille varusteita? Vastauksen saat tästä juhlavuoden juttusarjan osasta.

Mies, jonka nimi on oikea vastaus mm edellä esitettyihin kysymyksiin, on Juha Myllyaho. Juha on mm nykyinen Ajax-Sarkkirannan varapuheenjohtaja, kahden joukkueen joukkueenjohtaja, halliyhtiön hallituksen jäsen ja kolmen jalkapallojuniorin isä. Osalle saattaa tulla hiki jo tuota listaa lukiessa, mutta Juha on Ajax-Sarkkirannan monitoimimiehenä kuin kotonaan. Juhan haastattelu tehdään kuvaavasti hallilla, paikassa jossa on vierähtänyt talkootunti jos toinenkin. Mennäänpä vuoteen 2008, vuoteen jolloin Juhan Ajax sesonki alkoi.

Tuttuun ja turvalliseen tapaan, kuten monella muullakin, myös Juhalla kaikki alkoi Ajax-Sarkkirannan jalkapallokoulusta. ”Jostain huomattiin Ajax-Sarkkirannan jalkapallokoulun mainos. Toimintaa oli tarjolla mm 2002 syntyneille pojille. Näin ollen esikoispoika Ville aloitti jalkapalloilijan uransa Ajax-Sarkkirannan jalkapallokoulusta. Tuosta ehkäpä pysyvimpänä muistona on jalkapallokoulusta saatu paita, jossa luki topsport. Tuo paita oli niin iso, että taitaa sopia pojalle vieläkin” Juha myhäilee.

Missä vaiheessa isä Myllyaho sitten hyppäsi mukaan seuratyöhön? ”Joukkue aloitti toimintansa, mutta ilman joukkueen johtajaa. Sovittiin, että katsellaan ja kuulostellaan kuka hommaan alkaisi. Katselu ja kuulostelu kuitenkin jatkui jatkumistaan ja kun pari-kolme kuukautta oli jo edetty eikä ketään löytynyt, niin otin homman hoitaakseni. Kankaan Matti toimi joukkueen koutsina, ja yhdessä oli alkutaipaleen aikana ehditty jotain pieniä juttuja tehdäkin, niin päätös oli lopulta aika luonteva ja helppo. Noin 20 pojan ringillä lähdettiin liikkeelle ja olen kyseisen joukkueen jojona edelleen.” Juha kertaa.

Tuollaiselle melkein kymmenen vuoden ajanjaksolle on varmaankin mahtunut kaikenlaista. Millaisia muistoja taipaleelta nousee esille? ”Kaikenlaista on kyllä sattunut, mitä nyt juniorijoukkueessa voi sattuakaan. Suomea on kierretty Kemijärveltä Hankoon. Koulujen lattioilla on tullut pötkötettyä siten, että tutuksi on tullut. Tampereen turnauksen tiimoilta source cream pringlesit tuovat aina tietyn muiston mieleen. Olisiko syy ollut Särkänniemen laitteissa vai missä, mutta yksi pelaajistamme oksensi source cream pringlesit luokkahuoneen lattialle. Siivouksesta huolimatta majapaikassamme leijaili hien tai märkien varusteiden hajun sijasta varsin ”euforinen” aromi.” Juha veistelee.

Seuratyön ulkopuolisissa rooleissa olevat eivät ehkä osaa kuvitellakaan kuinka arvokasta työtä esimerkiksi joukkueiden johtajat tekevät ja millaisiin tilanteisiin juniorijoukkueen arjessa on mahdollisuus joutua. Kysyttäessä, Juhalta löytyy muutama esimerkki tilanteista, joita ei taatusti koe mielellään. ”Kylmä hikikin on hiipinyt joskus otsalle. Yksi pojista sai niin pahan astmakohtauksen Kokkola cupissa, että jouduimme lähestulkoon piipaata sairaalaan. Kokkolan sairaalassakin on näin ollen tullut yötä vietettyä. Sarkkirannan kentältäkin on muutama reissu paikalliseen yhteispäivystykseen tullut tehtyä” Juha muistelee. ”Ehkä kaikista pelottavin muisto on kuitenkin se, kun Ville hukkasi Särkänniemi cupissa vaimon reissuun pakkaaman tupperware-juomapullon! Siitä saivat isä ja poika kuulla pitkään. En ole ihan varma onko vaimo vieläkään täysin hyväksynyt tapahtunutta.” Juha velmuilee.

Välillä joukkueen johtaminen vaatii kaikesta etukäteissuunnittelusta huolimatta pikatilanteiden ratkaisukykyä. Onko eteen sattunut tällaisia tilanteita? ”Onpa hyvinkin. Tuorein isompi odottamaton asia taitaa olla vuodelta 2015, kun kävimme Hangossa 13-vuotiaiden lopputurnauksessa. Lensimme Helsinkiin ja sieltä mentiin bussilla Hankoon. Tuohon asti kaikki hyvin, mutta sitten kun tulimme majapaikkaan, loksahti varmaan aika moni suu auki. Olimme varanneet majoituksen kartanosta, jossa piti olla hyvinkin hulppeat tilat. Todellisuudessa vastassa oli ns mummon mökki, jonka sisällä ollut tuoksu kepitti mennen, tullen ja palatessa mm aiemmin koetut source cream oksennus yhdistelmät. Uusi majoitus järjestyi onneksi pikapikaa ja vielä kaikin puolin hyvä sellainen.” Juha kertaa.

Aikaisemmin juttusarjassa haastateltu Matti Kangas on myös tehnyt pitkän rupeaman Ajaxissa ja teitte yhteistyötä mm 2002-syntyneiden poikien joukkueessa useamman vuoden. Millaisia muistoja yhteisiin vuosiin liittyy? ”Monenlaista on seuran eteen ehditty Matin kanssa tekemään. Yksi konkreettinen esimerkki lienee vanhan hallin (nykyisen vieressä) projekti, jonka varusteluun liittyen olimme mm Matin kanssa takaamassa tekonurmeen vaadittua lainaa. Toinen konkreettisesti nähtävillä oleva asia on Sarkkirannan kioskikontti. Matti hommasi kontin jostain ja sitten touhuttiin erinäisiä talkoita, jotta siitä saatiin toimiva. Mm katto korjattiin, vanhat teippaukset irroteltiin ja kalusteet hommattiin kausijulkaisumainosta vastaan eräästä keittiökalustefirmasta.” Juha muistelee ja jatkaa. ”Ensimmäisenä Matista tulee kuitenkin mieleen eräs tilannekomiikkapitoinen tarina. En muista tarkkaan oliko pojat epäonnistuneet jossain rankkarikisassa vai mistä johtui, että Matti alkoi opettamaan harjoituksissa, kuinka rankkari ammutaan. Määrätietoiseen tyyliinsä Matti antoi tarkat ja selkeät ohjeet, asetti pallon kuvitteellisen pilkun kodalle ja latasi pallon kohti maalia… Onko pakko vetää ylärimaan? Vikstedtin Valtteri kysyi heti vedon jälkeen, suulaaseen tyyliinsä. Naurua riitti pitkäksi aikaa.” Juha virnuilee.

Juhan työskentely Ajax-Sarkkirannan johtokunnassa lähti liikkeelle myös Matin kanssa tehdyn yhteistyön siivittämänä. ”Olisiko ollut vuosi 2010 tai 2011 kun lähdin johtokuntaan mukaan. Matin kanssa oli toimittu jo muutama vuosi joukkueen kanssa ja touhuttu muitakin seurajuttuja, niin menin mukaan kokoukseen. Muistan vielä, että menin paikalle noin 10 minuuttia etuajassa, jotta saisin istumapaikan. Sitä pelkoa ei kuitenkaan ollut, sillä vanhojen johtokunnan jäsenten lisäksi paikalla oli uusina naamoina vain minä ja Kyröläisen Pasi.” Juha naurahtaa. ”Pasista kun tuli nyt puhetta, niin hän on tehnyt erittäin merkittävän työn seurassamme varsinkin tyttö- ja naisjalkapalloilun eteen. Suuret kiitokset siitä hänelle.” Juha muistuttaa.

Tyttöjalkapalloiluun liittyen Juha on päässyt itsekin toimimaan niin ”tavallisen isän” kuin joukkueenjohtajankin rooleissa. Startti tyttöfutiksen parissa koetti 2009, kun keskimmäinen lapsista, Viivi aloitti Ajax-Sarkkirannan T01 joukkueessa. ”Muistan vielä, että joukkueen vanhin pelaaja oli syntynyt 01.01.2001. Viivi oli näin ollen lähes kolme vuotta nuorempi (24.10.2003). Ikäeroa oli siis melkoisesti. Tilanne helpottui, kun seuraavalle kaudelle perustettiin T0203-joukkue. Tytöillä oli kyllä terhakka porukka. Vaasa cupista tuli mm hopeaa ja jos tuolloin tytöille olisi ollut ohjelmassa Kaleva cup, niin mahdollisuus olisi ollut ihan kirkkaimpaan mitaliin siinäkin. Piirisarjassa tytöt olivat välillä vaatimattomasti muotoiltuna ylivoimaisia. Torniossa pelattu peli FC Lynxiä vastaan päättyi nimittäin 40-0, Ajaxin tyttöjen voittoon! Erinäisistä syistä johtuen joukkueesta alkoi kuitenkin muuttoliikettä ONSsin riveihin ja siellä Viivikin nykyään pelaa. Ruoho ei tosin ollut vihreämpää kaupungissa ainakaan aluksi, sillä Ajaxin joukkueessa viimeinen OGC- turnaus päättyi kultajuhliin, kun taas ensimmäinen OGC ONSsin riveissä sijalle 11.” Juha kertaa.

Myllyahon perheestä riittää kuitenkin tyttöenergiaa vielä Ajaxiinkin, sillä perheen kuopus Minttu (s.2010) pelaa T0809 joukkueessa. Millaiseksi Juha on kokenut nuorimmaisensa ensiaskeleet jalkapalloilijana? ”Minttu aloitti T06-10 joukkueessa jalkapallokoulun jälkeen. Ikäjakauma joukkueessa oli siis vielä Viivinkin joukkuetta hurjempi. Tosin joukkueessakin oli ihan aluksi vain seitsemän tyttöä. Tyttöjä alkoi tulemaan kuitenkin lisää ja lisää. Näin ollen 2015 syksyllä porukka jaettiinkin T0607- ja T0809- joukkueisiin. Valmennustiimi T0809 joukkueeseen löytyi nopeasti ja ilmoitin olevani käytettävissä jojon tehtäviin jos muita ei löydy. Ei löytynyt ja tässä sitä ollaan. ”Juha taustoittaa.

T0809- joukkue on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo pelaamaan useissa turnauksissa, viime kesänä Kokkola cupissa asti. ”Kokkola cupista tuli poikkeuksellista menestystäkin, sillä tytöt voittivat siellä järjestetyn kannustus-kilpailun! Tytöistä lähtee ääntä ja meininki on iloista. Kokonaisuutena luulen, että poikapuolella on vähän niin, että homma menee hieman liian äkkiä totiseksi seurassa kuin seurassa. Tyttöjen osalta iloisuus säilyy vallitsevana asiana pitempään niin kentällä kuin kentän reunallakin. Tästä yhtenä hyvänä esimerkkinä on tyttöjen huuto hävityn HauPa pelin jälkeen- ”Ihan hyvin pelasitte- vaikka vähän hävisitte” Mistähän tuo kertonee, että huuto ei vastannut lopputulosta? Toisaalta kun päivät ovat pitkiä, niin aina ei aikuistenkaan huudot vastaa tarkoitustaan. Erään pelin lopulla kentälle kajahti ohje ”sinäkään et ole ikinä koskaan missään oikeassa paikassa!” Tämäkin käsiteltiin kuitenkin aikuisten ja tyttöjen kesken hyvässä hengessä naurun kanssa” Juha summaa.

Mennäänpä vielä kiinni joukkuetoiminnan ulkopuolisiin juttuihin. Mistä ihmeestä riittää energiaa valtavaan määrään seuratyötä talkoiden muodossa?Yleisesti kun tuntuu olevan niin, että talkookulttuuri on hiipumaan päin. ”Talkoot ovat mukavaa ajanvietettä ja niissä tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Tosin välillä on kyllä niinkin, että sama porukka niitä tekee. Esimerkiksi hallin tekonurmitalkoissa on usein ollut neljän kovan M:n poppoo. Eli minä, Matti (Ilvesvirta) ja meijän Minttu. Toisaalta on myös esimerkkejä, että kun tahtotila on kohdallaan, niin porukkaa saadaan kasaan. Nykyisen hallimme varustelutalkoissa oli 60-70 henkilöä!” Juha heittää ja jatkaa. ”Talkoot ovat myös erittäin palkitsevia. Yksi mukavimmista asioista on jalkapallokoulumme, jota olen useamman vuoden päässyt touhuamaan mm yhdessä seurasihteeri Pirjon kanssa. Pirjolle muuten isot kiitokset yhteistyöstä, olemme tulleet seuraan samoihin aikoihin ja homma on toiminut aina hienosti! Jalkapallokouluissa olemme välillä koko perhe olleet talkoilemassa mm pallojen pumppauksen osalta. Jalkapallokoululaisten iloiset ilmeet ovat yksi kohokohta, kun he saavat uudet pallonsa ja paitansa. Jalkapallokouluihin paidat ovat muuten useampana vuotena järjestyneet Kempeleen Kyläkaupalta, Sepolle tästä suuret kiitokset.” Juha selvittää.

”Jalkapallokoulun markkinointikiertue on ollut myös yksi konreettisesti näkyvimmistä talkoiluista. Pääsin ideoimaan yhdessä valmennuspäällikkömme Arto Jalasvaaran kanssa, kuinka tehostaisimme ihmisten tietoisuutta jalkapallokouluistamme. Toteutimme kiertueen päiväkodeille, jossa jaettiin mainosten lisäksi palloja päiväkotien käyttöön. Mukana kierroksella oli myös silloinen fortum tutorimme Husun Janne. Yhdessä tehty kampanja nosti jalkapallokoululaisten määrän 220:stä- 350:een! Seuraavana vuonna Husun Jannen kipparoima pusta ja pampa futisseikkailu keräsi myös mukavan määrän lapsia ja avasi varmasti sekin kuntapäättäjien tietoisuutta Ajaxin merkityksestä ja vaikuttavuudesta alueella.” Juha tietää.

Juha on lisäksi ollut merkittävässä roolissa alusta alkaen, kun Jalasvaaran Arton järjestelemät WBA-leirit rantautuivat Kempeleeseen kolme kesää takaperin (v.2015). Millaisia muistoja tuohon WBA-yhteistyöhön liittyy? ”Oma roolini on ollut varsin monipuolinen. Astianpesukoneen täytöstä, materiaalien hankkimiseen ja saunan lämmitykseen on tullut tehtyä. Silmiä avaavin muisto liittyy kuitenkin siihen, kun vierailimme West Bromwich Albionin vieraana Englannissa. Puitteet olivat ihan eri maailmasta. Esimerkiksi Nottinghamissa harjoituskeskuksen portilla oli turvamies. Mielenkiintoinen yhteensattuma oli siinäkin, että kun seurasimme MK Donsin harjoituksia, tulivat pelaajat ennen ja jälkeen harjoitusta kättelemään meidät. Olisiko takeissamme ollut Ajax-logo hieman aiheuttanut väärinkäsitystä?” Juha heittää. ”Mieleen jäi sekin, että nukkumajärjestelyissä oli toivomisen varaa. Joudimme nimittäin Väänäsen Mikon kanssa parisänkyyn! Olikohan tuo sitä kuuluisaa brittiläistä huumoria, mene ja tiedä?” Juha ynnäilee.

Juha näkee seuran menevän hyvään ja oikeaan suuntaan. Tästä osoituksena mm hallihanke, jonka eteen hän itsekin tekee töitä. Seura on kasvanut merkittävästi ja vaikka kasvu vaatii ymmärrettävästi myös palkattua henkilökuntaa, on talkootyöllä silti edelleen oma äärimmäisen tärkeä paikkansa. Juha antaakin lopuksi ilmaisen vinkin kaikille. ”Isompiin talkoisiin yleensä kysellään esim nimenhuudon kautta. Jos tunnet, että sinulla on annettavaa, tai haluat viettää aikaa hyvässä seurassa, niin voit ottaa myös itse yhteyttä joukkueesi johtajaan tai vaikkapa minuun. Tekemistä löytyy varmasti.” Juha päättää ja lähettää lopuksi kiitokset kotiin hallituksen toiselle jäsenelle. ”Kun on ollut valittavana kotityöt tai talkootyöt, niin usein talkootyöt ovat menneet edelle. Tästä isot kiitokset vaimolle kotiin.”

Ajax-Sarkkiranta ry kiittää Juhaa valtavan suuresta panoksesta seuran eteen monilla eri sektoreilla. ISO KIITOS JA KUMARRUS! Kaikkea hyvää tulevaan.

Ajax-Sarkkiranta ry

Y-tunnus: 2121373-4

Kurikkahaantie 7, 90440 Kempele

p. 050 3219980

toimisto(at)ajaxsarkkiranta.fi


- REILU PELI, REILU KAVERI -