Juhlavuoden 2017 juttusarja osa 4: Ville Lindgren- Ajax-Sarkkirannasta A-maajoukkuepelaajaksi.

Ville Lindgren on menestynein Ajax-Sarkkirannasta maailmalle ponnistanut pelaaja. Villen vyöltä löytyy lähes 50 A-maaottelua, cup-mestaruuksia ja SM-mitaleita sekä henkilökohtaisia palkintoja. Tässä juttusarjan osassa päästään kurkistamaan Villen polkuun Ajax-Sarkkirannan jalkapallojuniorista aina Futsalin huippupelaajaksi asti. Ville tuli piipahtamaan toimistollamme ja kertoilikin mielenkiintoisia tarinoita uransa varrelta.

Villen pelit alkoivat isä Karin valmentamassa joukkueessa. Tarkemmin sanottuna oikeastaan jo ennen sitä pihapelien merkeissä. ”Meitä oli iso porukka kavereita Sarkkirannan alueella, joiden kanssa potkittiin todella paljon vapaa-aikana. Tämä jatkuikin oikeastaan koko junnuajan. Aina koulun jälkeen tiedettiin, että kun tietylle kentälle menee, niin siellä saadaan pelit pystyyn. Välillä käytiin syömässä ja sitten taas jatkettiin.” Ville muistelee.

Ajax-Sarkkirannan junioriajoista Villellä on todella lämpimät muistot kaiken kaikkiaan. ”Junnuaikoja Ajaxissa voi kyllä muistella todella lämmöllä. Mukavaa aikaa kaiken kaikkiaan, vaikka piirisarjassa usein Tervareille hävittiinkin”. Ville heittää. ”Meillä oli tiivis porukka, jolla pelattiin aamusta iltaan. Käytiin mahtavia turnauksia mm Helsingissä ja Tukholmassa, jotka olivat perheillekin hienoja reissuja. Joukkueemme oli oikeasti hyvä. Meillä taisi olla parhaimmillaan viisi pelaajaa piirijoukkueessa ja kuuluimme Pohjois-Suomen parhaimmistoon. Tämä paketti antoi hyvät lähtökohdat omalle uralleni”. Ville avaa.

Valitettavan usein kuulee lasten vanhempien suusta, että urheilun ja koulunkäynnin yhdistäminen ei onnistu ja esimerkiksi jalkapallo täytyy siksi lopettaa. Miten Ville sitten koki pystyvänsä nämä asiat yhdistämään? ”Minulle urheileminen ja jalkapallo olivat ja ovat edelleen todella tärkeä osa elämää. Urheilu antoi virtaa koulunkäyntiin ja siinä sai sopivasti ajatuksia muualle. Näiden yhdistäminen on aina onnistunut minulta hyvin. Toki täytyy antaa siitä positiivista palautetta koulujenkin suuntaan. Yläasteella oli mahdollisuus ottaa valinnaisaineeksi liikuntaa kaksi tuntia viikossa. Muistaakseni liikuntaa oli tuolloin jopa kuusi tuntia viikossa koulun puolesta ja lisäksi erilaisten koulun joukkueiden tapahtumat siihen päälle. Hännisen Jukka oli tuolloin liikunnanopettajana ja organisoi homman todella hyvin.” Ville kiittelee. ”Lukiossa puolestaan jalkapalloa pystyi ottamaan valinnaiskurssina ja Kastellin urheilulukiossa homma toimi muutenkin hienosti. Lukioaika oli itseasiassa ajanjakso, joka oli minulle kaikista parasta ja kovinta treeniaikaa. Päivät lähtivät hienosti liikunnalla käyntiin”. Ville summaa.

Millaisena Ville sitten näkee lajivalinta asiat ja milloin futsal tuli hänelle itselleen mukaan. ”Sanoisin, että junnuna on tärkeää pelata juurikin sellaista lajia, joka sytyttää ja motivoi. Jossain vaiheessa on toki pakko tehdä sitten se lajivalinta, mutta mahdollisimman kauan kannattaa urheilla juuri sen lajin/lajien parissa mistä saa parhaimmat fiilikset.” Ville opastaa. ”Futsal tuli minulle mukaan vahvemmin B-juniorina. C-ikäisenä voitimme futsalin piirisarjaturnauksia ja pelasimme ja harjoittelimme futsal tyyppisesti jalkapalloon liittyen. Tämä johtui pitkälti siitä, että harjoituksia oli paljon koulujen saleissa. Erään voitetun piirisarjaturnauksen jälkeen Törmän Jussi kysyi minua Tervareiden futsal joukkueeseen mukaan. Tuolloin en kuitenkaan vielä lähtenyt.” Ville taustoittaa.

Kyselyt kuitenkin jatkuivat silloin tällöin ja lopulta Ville lähtikin Tervareiden matkaan. ”Olin B-tai A-juniori ikäinen kun tartuin tervareiden haasteeseen. Jalkapallo jäikin sitten kakkoslajiksi kun sain ensimmäisen maajoukkuekutsuni.” Ville muistelee. Mikä sitten teki futsalista sellaisen lajin, että se vei miehen mennessään? ”Futsalissa taito, teknisyys ja taktisuus korostuvat ja vauhti on kova. Jotenkin vain tuntui, että laji sopi minulle todella hyvin. Aluksi futsalissa motivoi myös se, että se toi lisähyötyä jalkapalloon mm ensimmäisen kosketuksen muodossa. Kokonaisuudessa uskoisin, että futsal antaa nimenomaan jalkapalloon enemmän hyviä elementtejä, kuin toisinpäin, vaikka toki lajit tukevat toisiaan yleisesti.

Futsal lähtikin kuljettamaan Villeä noin neljän Tervarit vuoden jälkeen Espooseen GFT:n (Golden Futsal Team) riveihin. Tuolloin mukaan tulivat myös kansainväliset cup-kilpailut. ”Taisi olla vuosi 2009, kun etenimme UEFA-cupissa 16-parhaan joukkoon. Siitäkin oltiin tosi lähellä mennä jatkoon, sillä tipuimme maalierolla. Tämä taitaa olla edelleen kovin Suomalaisen futsal joukkueen eurocup suoritus.” Ville arvioi. GFT:n riveissä menestyttiin muutenkin tosi hyvin. Suomen cup mestaruuksia voitettiin ja Pohjoismaiden mestaruusturnauksiinkin päästiin mukaan. Futsal liigan kultamitali on tosin vielä kiertänyt”. Ville ynnäilee.

Tervareiden riveissä Ville ei päässyt menestyksellä juhlimaan, mutta yhdessä asiassa Ville nostaa Tervarit ylivoimaiseksi ykköseksi. ”Oulun urheilutalolla on ehdottomasti paras tunnelma pelata futsal liigaa. Tervareiden kotipelissä katsomot ovat lähellä ja tunnelma on tiivis. Paikalla on hyvin yleisöä ja tietysti kotiinpaluu sytyttää aina yrittämään itsekin kovemmin.” Ville tunnelmoi.

Miten sitten kansainväliset kentät. Futsalin kautta Ville on kiertänyt toistakymmentä erilaista maata. Tutustunut erilaisiin kulttuureihin ja saanut monenlaisia kovia pelejä. Millaisia muistoja ja elämyksiä näihin liittyy? ”Eksoottisin paikka on tietyllä tapaa ollut varmasti Israel. Kovin moni ei sinne varmaankaan lomalle lähtisi. Meillä oli maajoukkueen kanssa ohjelmassa EM-karsintaturnaus, joka oli määrä pelata juurikin Israelissa. Ville avaa. ”Tilanne Israelissa oli kansainvälisen median mukaan niin epävakaa varsinkin Gazan alueella, että meiltä kysyttiin erikseen haluammeko ollenkaan osallistua kyseiseen turnaukseen. Matkaan päätettiin lopulta lähteä ja homma toimi lopulta järjestelyjen sekä pelien osalta hienosti. Poikkeuksellista oli toki se, että menimme saattuevetona lentokentältä hotellille, harjoittelimme armeijan tukikohdassa ja pommit paukkuivat kauempana. Paikallisia kun jututettiin, niin he totesivat että ei tässä ole mitään poikkeuksellista. Heille kuulemma niin sanottu normipäivä. Itse turnauksessa varmistimme jo kahden pelin jälkeen pääsymme jatkoon. Ville kertoo.

Parasta tunnelmaa on tarjonnut puolestaan Portugali, jossa Ville pääsi pelaamaan EM-jatkokarsintaa. ”Portugalissa oli kyllä huikea tunnelma. Halli aivan täpötäynnä, useita rumpuryhmiä ja mahtava meteli.” Ville kuvailee ”Oltiin vielä tosi lähellä järjestää yllätys Portugalia vastaan, mutta hävisimme viime hetken rankkarimaalilla 2-1. Spekuloitavaa riitti sillä meiltä vietiin yksi ihan selvä pilkku ja tuo Portugalin rankkari oli puolestaan aikamoisella filmillä hankittu.” Ville harmittelee.

Suomi on menestynyt futsalissa varsin hyvin, vaikka se varsinainen lajin läpilyönti antaa vielä odottaa itseään. ”Futsal tarvitsisi hieman samanlaisen buustin mitä salibandy sai maailmanmestaruuden kautta. Tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä, sillä meillä on nykyään ammattilaisia mm Espanjassa ja Venäjällä. Yhä useampi joukkue panostaa nykyään futsaliin ja maajoukkueessa on tällä hetkellä todellinen huippuvalmentaja Kroatialainen Mico Martic. Ville näkee.

Ikimuistoisimmat henkilökohtaiset onnistumiset liittyvät mm maaleihin. ”Puolustavassa roolissa kun olen pääosin pelannut, niin maalit ovat toki hieman harvemmassa kuin hyökkäävien roolien pelaajilla. Pelasin alkuun pohjapelaajana, mutta viimeiset viisi vuotta olen vetänyt vasemmalla laidalla, josta on hyvä oikeajalkaisena pelaajana kaventaa maalintekosektorille. Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt tekemäni maalit Venäjää ja Azerbaidzania vastaan. Niistä tuli kyllä huikeat fiilikset henkilökohtaisella tasolla” Ville nostaa. ”Tottakai tosi iso juttu on ollut myös se, että on saanut edustaa Suomea” Ville linjaa.

Puolustavat roolit olivat Villelle tuttuja jo jalkapallonkin osalta. Ajax-Sarkkirannan junnuissa pelipaikka löytyi usein topparin tontilta. Samaa pelipaikkaa Ville miehitti myös OLS:n B-junioreissa. OPS:n A-junioreissa pelipaikka löytyi puolestaan laitapuolustajana. ”Luiz Antonio valmensi meitä tuolloin ja hän halusi minun pelaavan kuin Roberto Carlos tai Cafu, eli sain luvan nousta todella rohkeasti hyökkäyksiin.” Ville hymyilee. ”Itseasiassa on hieman harmittanutkin etten ole pelannut enempää hyökkäävissä rooleissa.” Ville valoittaa.

Tällä hetkellä polvivammaa poteva Ville seuraa Ajax-Sarkkirantaa omien sanojensa mukaan nykyään harmittavan vähän, mutta on kuitenkin kartalla mitä seurassa tapahtuu. Hallihankkeen puolesta Ville peukuttaa isosti ja kehuu nykyistäkin hallia vuolaasti ”Olisi ollut mahtavaa jos omina junnuaikoina olisi ollut tällainen treenipaikka” Ville ihastelee.

Ville asustaa tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla. Viime joulukuussa diplomi-insinööriksi valmistunut huippu-urheilija on työskennellyt viimeiset kolme vuotta ympäristönmuutosasioiden parissa. Jalkapalloa hän pelaa edelleen ns kakkoslajina aikaisemmassa jutussa mainitun FC Kipon riveissä. Mieli halajaa futsal kentille edelleen kunhan polven kohtalo ensin selviää.

Ajax-Sarkkiranta ry kiittää Villeä seuramme lähettilään ja esikuvan rooleista. Toivotamme paljon tsemppiä polven kuntoutukseen ja toivomme, että tiemme kohtaavat vielä useasti, vaikkapa Sarkkirannan kentän laidalla tai esimerkiksi päättäjäisissä palkintojen jaon yhteydessä. Suuret kiitokset Ville!

Ville Lindgren:

Futsal seurajoukkueet:
-Tervarit, Oulu: 2005-06 - 2008-09
-Golden Futsal Team, Espoo: 2009-10 ->

Meriittejä:
-Pohjois-Suomen paras futsalpelaaja 2009

SM mitalit:
-hopea, 2009-10, GFT
-pronssi, 2010-11, GFT
-hopea, 2012-13, GFT

Cup mestaruudet:
-2009-10
-2013-14
-2015-16

Ensimmäinen maaottelu:
27.1.2009, Suomi vs. Romania

Pelattuja maaotteluita on 46, joissa tehnyt 5 maalia.