Juhlavuoden 2017 juttusarja osa 6: Jenna Vääräniemi- Kempeleen kentiltä Naisten Liigaan.
Jenna Vääräniemi on menestynein Ajax-Sarkkiranta taustainen naispelaaja. Kempeleen kentiltä alkanut pelaajapolku on kuljettanut Jennan ONS:n liigapelaajaksi asti. Väliin on mahtunut niin piirijoukkuetta, kuin maajoukkuettakin. Jenna kertoili kuulumisiaan ja uraansa liittyviä vaiheitaan Cafe Bisketissä, Oulussa.
Jenna aloitti jalkapalloilijan uransa Ajax-Sarkkirannan tyttöjoukkueessa. Kentän laitamilla oli tullut jo pyörittyä tovi, kun oma pikkuveli pelasi Ajaxin poikien joukkueessa. Jennan ollessa 9-vuotias tytöille perustettiin oma joukkue, johon oli tietysti päästävä mukaan. ”Paras kaverini halusi myös lähteä joukkueeseen, joten oli luontevaa aloittaa harrastus yhdessä” Jenna taustoittaa. Parkkilan Kari ja Jennan isä Sauli ottivat tyttöjoukkueen valmennettavakseen ja saivatkin rakennettua hyvän tekemisen meiningin ja ilmapiirin. ”Tykkäsin heti alusta asti aivan älyttömästi lajista. Se vei heti mennessään”. Jenna muistelee.
Parhaiksi junioriajan muistoikseen Ajaxista Jenna nostaa turnaukset ja pelireissut. Mieleen ovat jääneet mm Vaasa cup, Helsingin reissut sekä Costa Brava cup Espanjassa. ”Costa Brava cupissa oli kyllä hienoa. En ollut käynyt kovinkaan paljoa ulkomailla, joten oli mahtavaa päästä yhdistämään ulkomaanmatka ja jalkapallo. Pelasimme vielä erittäin hyvin kovia joukkueita vastaan ja jos oikein muistan, voitimme pronssia tuliaiseksi” Jenna fiilistelee.
Uran ensimmäinen peli on myös yllättävänkin selkeästi Jennan mielessä. ”Ihan ensimmäinen peli, jonka pelasimme oli HauPaa vastaan heidän vanhassa hallissaan. Hävisimme aika reilusti… tai tarkemmin sanottuna turpaan tuli ihan kunnolla! Pelin jälkeen oli kuitenkin se fiilis, että täältä tullaan vielä! HauPasta muodistuikin meille tietynlainen arkkivihollinen, joka erityisesti haluttiin voittaa. Aikanaan kun se ensimmäinen voitto heistä sitten tuli olivat tunnelmat todella hyvät.” Jenna kertaa.
Pelaajapolku Ajaxissa alkoi lähestymään umpikujaa sitä mukaa, mitä enemmän juniorivuosia kertyi. Ensin tytöt yhdistyivät OsPan kanssa ja B-juniorina pelaajat loppuivat siinä määrin, että lähtö Oulun kirkkaisiin valoihin oli väistämätöntä. ”ONS kyseli perääni jo aikaisemmin. Yleensä kyselyjä tuli silloisen Optia Girls Cupin (nykyinen Oulu Girls Cup= OGC) yhteydessä, mutta en kokenut tarpeelliseksi siirtyä Ajaxista ennen kuin oli pakko. Ajax oli kuitenkin erittäin hyvä kasvualusta, jossa oli tosi hyvä olla ja kehittyä. Olen myös sen verran seurauskollinen, että olisin todennäköisesti jatkanut Ajaxissa pidempäänkin, jos meillä olisi vain ollut joukkue.” Jenna avaa.
ONS:n riveihin siirtyminen ei kuitenkaan ollut negatiivinen asia. Siirron jälkeen Jennan ura ampaisikin raketin lailla nousuun. ”Liityin ensin ONS:n B-junioreihin. Sain kuitenkin nopeasti kutsun Edustuksen mukaan ja pääsin siellä melko lailla suoraan pelaamaan. Muistaakseni edustuksen yksi laitapakki oli loukkaantunut ja minut tarvittiin hänen tilalleen. Pelit menivät hyvin ja onnistumiset ruokkivat. Näin ollen paikkani edustuksen laitapuolustajana vakiintui aika nopeasti.” Jenna taustoittaa.
Erinomaiset otteet Ajaxissa ja ONSsissa poikivat myös kutsut piirijoukkueeseen sekä maajoukkueeseen. Molemmat meriitit ovat Jennalla hyvin muistissa. ”Piirijoukkueessa olin kapteeninakin, joka oli tietysti suuri kunnia. Lisäksi siellä onnistuin hyvin maaliteossakin, joka on tietysti puolustuspään pelaajalle hieman harvinaisempaa. Itseasiassa homma meni niin, että minut nostettiin kärkeen ja viimeistelin siltä paikalta kaksi maalia. Vastustajana taisi olla vielä kaiken lisäksi Helsinki tai Uusimaa, jotka ovat perinteisesti erittäin kovat joukkueet. Tuolloin maalivahtivalmentajana ollut Mikkolan Kapa hieman kuittailee tuosta maalitykin roolista edelleenkin, kun törmäillään.” Jenna naurahtaa. Maajoukkue visiitti oli myös mahtava kokemus nuorelle pelaajalle. ”Pääsin mukaan maajoukkueleirille Eerikkiään. Leirin yhteydessä pääsin pelaamaan jälkimmäisen puoliajan Venäjää vastaan. Peli oli huikea kokemus ja meni hyvin vasemman laitapuolustajan tontilla. Jos oikein muistan, lopputulos oli 2-2.” Jenna kertaa.
Nyt Jennalla on menossa jo viides kausi ONS-rosterissa. Kysyttäessä omaa arviota ja tulevaisuuden tavoitteita heijastuu vastauksesta urheilijan terve itsekriittisyys ja määrätietoisuus, mutta myös jalkapallon merkitys. ”Urani ONSsissa on ollut aika vuoristoratamainen. Esimerkiksi tällä kaudella olen ollut loukkaantuneena ja pelannut vähemmän. Tosin viime pelissä pääsin pelaamaan ja se meni tosi hyvin (ONS-GBK 3-0). Tulevaisuudessa on tavoite kehittyä henkilökohtaisesti ja auttaa joukkuetta menestymään paremmin. Jalkapallolla on minulle edelleen todella tärkeä rooli osana elämää ja halu harjoitella ja pelata on todella iso. Ulkomaat eivät sinällään ole poissuljettu juttu jollain tasolla, mutta toistaiseksi en sinne haikaile, vaan haluan pysyä Oulussa. Tähän vaikuttaa sekin, että opiskelen samalla varhaiskasvatusta Oulun yliopistossa. Takana on ensimmäinen vuosi ja tiedän, että se on minun oma alani.” Jenna naulaa.
Opiskelujen ja huippujalkapallon yhdistäminen on Jennan mukaan ollut sujuvaa. ”Muistan kun yläasteen tietämillä monet lopettivat sillä perusteella, että täytyy keskittyä koulun käyntiin. En ole oikein ikinä ymmärtänyt tuota perustelua, sillä urheilu antaa mielestäni hyvän vastapainoon työhön/opiskeluun. Omalta osaltani olen kokenut aina yhtälön toimivaksi. Toki on myös rehellisesti myönnettävä, että nykyisin on välillä rankkaa. ONS edustus saattaa hyvin lopetella treenit heinäpään hallissa talvella klo 22.00. Siitä kun sitten menee kotiin ja odottelee, että adrenaliini laskee, on kellon jo vähintään puolta yötä. Aamulla taas aikaisin kouluun, niin riittävän levon saaminen on haastavaa. Toki välillä on mahdollisuus jättää jokin treeni väliin, mutta minulle tulee siitä aina huono omatunto.” Jenna ynnäilee ja peukuttaa samalla vahvasti Ajaxin olosuhdehankkeen puolesta, joka toisi edes pientä helpotusta alueelle. ”Kaiken kaikkiaan futiksessa on mukavinta itse peli, mutta myös joukkue johon saa kuulua. Jos jotain negatiivista pitää hakea, niin pelishortseista ja pelisukista jää rumat rusketusrajat.” Jenna heittää nauraen.
Kaikilla urheilijoilla on omaan uraan vaikuttaneita tärkeitä ihmisiä. Kysyttäessä aiheesta on Jennalla selkeä näkemys asiaan. ”Joukkuekaverit. Olen aina tykännyt enemmän joukkuelajeista ja joukkueena tekemisestä. Näin ollen he ovat minulle tosi tärkeitä. Näin ovat toki myös tietyt valmentajat. Isoin rooli uraani liittyen on kuitenkin omalla isälläni. Isän kanssa soitellaan edelleen pelien jälkeen ja analysoidaan tapahtunutta. Meillä puhutaan jalkapallosta muutenkin edelleen tosi paljon”. Jenna hymyilee.
Vanhempi-lapsi valmentajasuhteet puhuttavat aika-ajoin urheilun ympärillä käytävässä keskustelussa. Miten sitten Jenna on kokenut edellä mainitun suhteen ja myös sen loppumisen? ”Olen kokenut isä-tytär valmennussuhteen aina tosi hyvänä. Muistan kun joskus turnausreissuilla joukkuekaverit kyselivät, että eikö minua haittaa kun oma isä on mukana? En kokenut sitä kuitenkaan ikinä niin, vaan oli vain hyvä kun oli tuki ja turva lähellä. Aikanaan kun ONSsiin siirtymisen yhteydessä isä ei minua enää valmentanutkaan toimi yhteispelimme edelleen hienosti. Isä kuskasi ja oli kentän laidalla. Koen edelleen hänen tukensa erittäin tärkeäksi.” Jenna summaa.
Ajax-Sarkkirantaa Jenna seuraa nykyään harvakseltaan, mutta seuralla on kuitenkin erityinen paikka edelleen. ”Esimerkiksi OGC:ssä talkoillessamme tulee seurattua miten Ajax pelaa. On mahtavaa, että Kempeleessä on oma seura ja ollut jo 20-vuotta! Ajax oli minulle tosi hyvä kasvuympäristö ja uskon, että se on sitä pelaajille edelleen.” Jenna tunnelmoi.
Lopuksi Jenna lähettää terveisiä Ajax-junioreille, jotka kannattaa pistää tarkasti korvan taakse. ”Jaksakaa harjoitella ja pelata. Kaikilla on mahdollisuus, kun on vain tarpeeksi ahkera! Tervetuloa myös ONSsin peleihin sankoin joukoin!”
Ajax-Sarkkiranta ry kiittää Jennaa hienona esikuvana toimisesta seuramme junioreille ja toivottaa mitä parhainta menestystä uran jatkoon! Toivottavasti saamme Jennan jatkossa vierailemaan esimerkiksi Ajax-päivään tai kauden päättäjäisiin.